Metsäjätti

Tapahtumat sijoittuvat Törmälään, kuvitteelliseen pikkukaupunkiin joka on melko onneton paikka. Kylän lopullinen kuolinisku uhkaa kun kylän vaneritehtaan toimintaa päätetään tehostaa. Työ lankeaa Pasille, joka on kotoisin Törmälästä. Homma ei osottaudukaan kovin helpoksi, koska tehtaalla on töissä myös Pasin lapsuuden aikainen paras ystävä Janne, jonka elämä on mennyt hyvin eri reittejä kuin Pasin. Miesten yhteys on kadonnut vuosien varrella, mutta Pasin keikka Törmälään yhdistää heidät jälleen. Nuoret keski-ikäiset Pasi Kauppi ja Janne Lahtinen tutustuivat 1980-luvun alussa Pasin perheen muuttaessa Törmälään, missä Jannen suku oli asunut vuosikymmenet. Uusi tapaaminen pitkästä aikaa sattuu erikoisiin, kiusallisiinkin oloihin.

Toisin kuin useimmat Törmälän nuoret, Pasi oli lähtenyt muualle eli Kauppakorkeakouluun valmistuen liike-elämän soturiksi ja nyt hän on Metsäjätin kehitysjohtaja.

Metsäjätti etenee kahden kertojan osuuksin. Pasin sekä Jannen. Välillä toinen tarttuu puheeseen aiheesta, joka on toiselta jäänyt kesken. Koko ajan käsitellään kummallekin tärkeää kerrottavaa: Törmäläksi nimetyn tehdasyhteisön menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevia aikoja.  Kirjoittajan asiantuntemus tehdas- ja liiketoiminta-asioissa on suorastaan hämmästyttävä.

Eevan luokka

Eevan luokka on nimensä mukaisesti kertomus 14-vuotiaasta Eevasta ja tämän luokkakavereista. Hänen parhaita ystäviään ovat rempseä Hertta ja herkkä Maria, jotka ovat kuin kuu ja päivä. Mukana kulkee usein myös Eevan pikkusisko Essi, joka ihailee Eevan kavereita ja haluaa olla mukana heidän puuhissaan aina kun mahdollista. Luokan pojista Eeva ja kaverit eivät pahemmin välitä, sillä he osaavat olla välissä todella ärsyttäviä.
     Tyttöjen välinen side on erittäin vahva ja tarvittaessaan he pitävät toistensa puolia. Kaikki ystävykset ovat hyvin erilaisia. Eeva on hyväntahtoinen ja myötätuntoinen, Hertta hyvin räiskyvä ja sosiaalinen persoona, kun taas Maria on tunteikas perässä kulkija. Juuri ystävysten erilaisuus aiheuttaa välissä ongelmia, mutta samalla he kuitenkin täydentävät toisiaan.
    Luokassa on kuitenkin tyttö nimeltä Saara Turunen, luokan priimus, josta kukaan ei varsinaisesti pidä, sillä hän on tylsä ja ikävän vakava ihminen. Luokassa on kuitenkin hyvä yhteishenki eikä kukaan syrji häntä, mutta on vaikea ystävystyä henkilön kanssa, jonka mielestä kaikki on niin negatiivista.
     Kaikki luokkalaiset ovat innoissaan heidän suunnittelemastaan laivalla tehtävästä huviretkestä, paitsi Saara. Laivalla he leikkivät ja syövät eväitä keskenään, kunnes pääsevät päämääräänsä. Valvojana toiminut opettaja oli sanonut kaikille lapsille, että laivassa tulisi olla viimeistään viideltä, ettei ketään tarvitsisi odottaa ja että matkaa päästäisin jatkamaan kotia kohti.
     Kun Hertta ja Eeva ovat lähdössä takaisin laivalle, Hertta huomaa kadottaneensa isoäitinsä antaman rintaneulan ja hän palaa takaisin etsimään sitä. Hänellä ei ole mitään aavistusta ajankulusta, eikä kummallakaan tytöistä ollut kelloa. Hertalle katkera Saara päättää sanoa paikalliselle naiselle, että tämä kertoisi tytöille kellon olevan vasta puoli neljä, jotta tytöt luulisivat ettei mitään kiirettä vielä ole ja muut joutuisivat odottamaan heitä.
     Hertta kuitenkin ehtii laivalle hyvissä ajoin, mutta hän oli tietämättään valehdellut vastaan tulevalle Rolfille kellonajan ja tämä oli kävellyt pois päin laivalta siinä luulossa, että aikaa on vielä hyvin. Laiva lähtee paluumatkalle ja kesken matkan valvoja huomaa, ettei Rolfia näy missään. Hän oli jäänyt saarelle ja tästä kaikesta syytetään Herttaa, vaikka hän on syytön.
     Rehtori on aikomuksissa erottaa Hertan, sillä Rolf oli sairastunut keuhkokuumeeseen saarella, eikä ollut varmaa selviäisikö hän. Luokan poika, Ossi, ei kuitenkaan usko Hertan olevan syyllinen ja hän aikoo todistaa sen ryhtymällä salapoliisiksi. Kuulusteltuaan paikallista naista hän saa selville, että Saara oli valehdellut ajan. Päivää ennen erottamista Saara menee tunnustamaan Eevan patistamana ja Hertta pelastuu. Saaraa ei kuitenkaan eroteta hänen hyvän koulumenestyksensä takia, mutta hän joutuu sen sijaan kantamaan suurta häpeän taakkaa. Myös Rolf selviää taudista.
     Tarinassa tulee esiin, että ystävykset ovat valmiita tekemään mitä tahansa toistensa pelastamiseksi, myös pojat, vaikka he joskus ovatkin ärsyttäviä. Niin kuin näkyy, kirjassa on myös moraalinen opetus siitä, että paha saa palkkansa.

Amerikan lapset

Amerikan lapset kertoo kahdesta adoptioperheestä, jotka ystävystyivät adoptiotytärtensä kautta.  Perheiden taustat ovat erinlaiset.Donaldosonien perhe on amerikkalainen ja Donalsoneihin kuuluu Bitsy, Brad ja Jin-Ho.  Yazdaneiden perhe on iranilainen, johon kuuluu Ziba, Sami ja Susan.. Perheet pitävät ystävyyssuhteesta kiinni, vaikka eriävät mielipiteet uhkaa luokata toisia osapuolia. Donaldsonien perheen äiti Bitsy halusi jättää tyttärellensä korealaisen nimen Jin-Ho. Yazdanit puolestaan vaihtoivat tytön nimen Susaniksi, koska he eivät halunneet korostaa Susanin korealaista taustaa. Susanin isoäiti Maryam hoitaa häntä paljon ja oli yksi osa Yazdanien perhettä. Maryam piti Donaldsoneja vähän outoina, koska he keksivät juhlan aihetta tyhjästäkin.

Kirjassa perheet tapaavat paljon ja joka vuosi perheet pitävät vuorotellen saapumisjuhlan tyttöjen tulo päivänä. Erityisesti Donalsonit haluavat ylläpitää isoja perinteitä, joita Yazdanit eivät pidä niitä niin erityisinä. Perheet kuitenkin arvostavat toisiansa ja haluavat jatkaa ystävinä, vaikka mielipiteet eivät aina olleet samalla viivalla. .

Tyttöjen kasvaessa tarina alkoi pyörimään enemmän Ziban, Samin, Maryamin, Bitsyn, Bradin ja Daven ympärillä. Dave on Bitsyn isä, joka ihastui myöhemmin  Samin äitin Maryamiin. Ziba alkoi pelätä, että jos Dave ja Maryam alkaisi seurustella ja siitä ei tulisi mitään, niin silloin  heidän ja Donaldsonien ystävyyssuhde loppuisi siihen.

Donaldsonien ja Yazdanien ystävyyssuhde pysyi samana, vaikka Maryam ja Dave erosivat. Maryam pysyi etäällä perheistä eron jälkeen, koska ei tiennyt miten Donaldsonit suhtautuivat siihen. Donalsonit kuitenkin pysyivät ystävinä Yazdanien kanssa, vaikka Maryam ei kohdellut Davea hyvin. Ziban pelko ystävyyden loppumisesta oli turha lisäksi Dave ja Maryam pysyivät ystävinä ehkä heistä tuli myöhemmin enenmmän kuin ystäviä.

Vanhus ja meri

Päähenkilö on vanha kuubalainen kalastaja, joka epäonnen seuraamana on viikkokaudet ilman saalista. Mies on yksinäinen, hänen ainoa seuralaisensa on poika, joka joskus on ollut hänen kanssaan merillä ja joka liikuttavan uskollisesti huolehtii hänestä, vanhuksesta. Vanhus uneksii vain rannalla olevista leijonista. Ne leikkivät hämärässä kuin nuoret kissat, ja hän rakastaa niitä samoin kuin isä rakastaa poikaa. Kirjassa esiintyvä ystävyyssuhde on todella läheinen, koska poika haluaa huolehtia vanhuksesta ja myös vanhus haluaa huolehtia pojasta, kumpkikin rakastaa toisia, koska ovat olleet melkein pojan syntymästä asti tekemisissä. Uhkatekijöitä ystävyydessä on se, että kun vanhus menee merelle pojan kanssa, mutta kalaa ei ala tulemaan niin pojan isä huolestuu ja pojan pitää palata kotiin. Vanhus on yhteensä merellä 84 päivää ja poika lähti 40 päivän jälkeen kotia. Siinä ystävyys oli melko lähellä kariutua, koska poika ja vanhus ei nähnyt toisia pitkään aikaan. Vahvuuksia ystävyydessä on se, että ystävyys ei lakannut vaikka pojan piti lähteä kotiin ja he selvittivät yhdessä monta vastoinkäymistä.

Bim Mustakorva

Bim Mustakorva kertoo koirasta nimeltä Bim, joka asui lapsuudenpäivänsä pienessä venäläisessä kaupungissa hyvän isäntänsä kanssa.Kirjan päähenkilö on skotlanninterrieri (gordoninsetteri) Bim, jonka isäntä on Ivan Ivanytš.  Bim on rotunsa albiinomuunnos. Skotlanninterrieri on yleensä musta, jossa on kiiltävänsinertävä vivahde. Jo pelkästään valkeat  viirut sopimattomissa kohdissa turkissa luetaan gordoneille suureksi viaksi. Bim taas oli valkoinen ja turkissa oli vaaleita punaruskeita laikkuja. Toinen korva ja yksi tassu olivat mustat. Toinen korva oli taas pehmeän kellanruskea. Bimin ja Ivanin välillä vallitsee syvä ystävyys ja harmonia. Ivan koulutti Bimistä kaupungin parhaan metsästyskoiran. Ivan joutui kuitenkin Moskovan sairaalaan vanhan sotavamman vuoksi ja Bim jää yksin. Bim ei voi käsittää mihin isäntä katosi, ja hänen elämänsä tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu isäntänsä etsiminen ja löytäminen. Bim lähtee joka aamu etsintäretkelle ja siellä se kohtaa hyviä ja pahoja ihmisiä, Bim vaihtoi myös omistajaa, mutta ikinä se ei lakannut etsimästä isäntäänsä. Kirjaa oli vaikea lukea, koska se oli niin surullinen. Kirja loppuin juuri niinkuin minä olin pelännytkin.. Bim Mustakorva on hieno tarina hienosta koirasta, ystävyydestä ja uskollisuudesta.

Teemestarin kirja

Lukemani kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa maailmasta on loppumassa vesi. Ihmisten veden käyttöä säännöstellään tarkasti ja koko ihmiskunta joutuu kamppailemaan veden puutteen vuoksi samalla kun sairaudet jylläävät ympärillä. Ihmiset rakentavat epätoivoisesti laittomia vesijohtoja taloihinsa, joista seuraa kuolemantuomio. Päähenkilönä kirjassa esiintyy Noria niminen tyttö, jonka äiti on tutkija ja isä kylän arvostettu teemestari.

  Noria ja hänen ystävänsä, Sanja, ovat olleet ystäviä lähes koko elämän. He ovat läheisiä mutta kirja antaa ymmärtää, että heidän välinsä ovat silloin tällöin erittäin viileät. Noriaa tämä harmittaa, mutta Sanja ei edes huomaa asiaa. Kirjan edetessä heidän ystävyytensä syvenee, sillä entismaailmasta löytyy yllättäviä tapahtumia, joita he alkavat yhdessä selvittää. Noria myös avautuu ystävälleen hänen perheensä suuresta salaisuudesta, vesilähteestä, josta kukaan muu ei tiedä. Sanjan on aluksi vaikea hyväksyä tätä. Kuitenkin he auttavat toisiaan ja säilyttävät yhteiset salaisuutensa. Sanjan on vaikeaa pitää heidän ystävyyttään tasapuolisena, sillä Noria lahjoittaa Sanjan köyhälle perheelle vettä lähteestään. Sanjalla ei ole mitään mitä antaa Norialle takaisin kiitoksena vedestä. Kirjan lopussa Sanja kuitenkin huomaa asian jolla voi hyvittää Norian avun.

  Kirjassa Norian ja Sanjan välistä ystävyyttä kuvataan hyvin ja aidosti. Samanlaisia ystävysten välisiä ongelmia esiintyy myös todellisessa elämässä. He kuitenkin arvostavat toisiaan ja ovat reiluja toisiaan kohtaan. Ystävyyteen kuuluu uhrauksien tekeminen ja se tulee todistettua Norian ja Sanjan tapauksessakin. Molemmat ovat kiitollisia toisen avusta ja tuesta kuten tosielämässäkin kuuluu olla.

Pikku Prinssi

Pikku prinssi kirja kertoo pienestä pojasta, joka pakeni muille tähdille etsimään itselleen työtä ja hankkimaan tietoja ja oppia. Hän jätti kukkansa tähdelleen, koska ei ollut vielä silloin kykenevä ymmärtämään kukkaa tarpeeksi hyvin.  Pikku prinssi kävi kuudella tähdellä, ennen kuin hän saapui maahan, jossa hän tutustui lentäjään ja kettuun. Hän kierteli maan päällä vuoden ennen kuin lähti takaisin omalle tähdelleen jolloin lentäjän sydämmeen jäi suuri aukko, koska Pikku prinssin ja lentäjän välille oli muodostunut läheinen ystävyyssuhde.

Kirjassa käsiteltiin kolmea ystävyyssuhdetta, mutta tärkein niistä oli Pikku prinssi ja kukka. Sen ajan mitä Pikku prinssi oli maassa, hän alkoi päivä päivältä ymmärtämään miksi kukka oli hänelle niin tärkeä ja miksi hänen oli pidettävä kukasta hyvä huoli. Vaikka kukka ei myöntänyt ystävyyttä, tiesi Pikku prinssi, että heillä oli läheinen ja rakastava ystävyyssuhde kukan kanssa.

Pikku prinssin ja kukan ystävyydelle oli paljon ulkoisia vaara tekijöitä. Hän pelkäsin, että tuuli nujertaa kukan tai joku eläin söisi sen. Pikku prinssi suojeli kukkaa lasikuvulla tuulelta, hän laittoi kuonokopan lampaalle ja juotti kukkaa ettei se kuihtunut. 

Pikku prinssi inhosi isoja ihmisiä, koska he eivät tajunneet mikä on elämässä tärkeintä. Isot ihmiset huolehtivat ja stressasivat liika. Pikku prinssin isoin huolenaihe oli kukan ja ystävyyssuhteiden hyvinvointi.